Oletteko koskaan ratsastaneet jarruttomalla, vireällä suomenhevosella ? Tämän päivän kokemusteni jälkeen voin kertoa, että kokemus oli milteinpä traumatisoiva :)
Olimme siis kevään ekoissa estekisoissa, pienissä sellaisissa tosin tai voisiko sanoa onneksi. Kisat oli Aulangolla, päivä oli kaunis ja tuulinen. Kisapaikalle päästiin hienosti, ei mitään ongelmaa.
Normi rutiinit eli rata läpi ja eikun hevosen selkään. Jostain syystä mun alla ei ollut se tuttu ja turvallisen rauhallinen Kamu, vaan räjähdysaltis hönöpää, joka ei voinut olla hetkeäkään paikallaan. Tepsutettiin ja vähän keulittiin jo ennen verkkaa. Verkassa sitten tuntu, että maneesin seinät ei riitä. Suussa meillä oli "mato"kuolaimet, olin kertaalleen hypännyt niillä valmennuksessa. Silloin ne tuntuivat ihan hyvältä, nyt tuntui siltä, että olisi ratsastanut riimulla :D
Eka luokka , 70 cm, olikin sitten yhtä sirkusta. Kamu vei mua kuin litran mittaa, kielteli hassuihin paikkoihin ja säikkyi varjoja. No, hengissä selvittiin,oli kyllä varmaan kamala näky. Voitte kuvitella, suokki niin etupainoisena kuin pystyy, pinkoo kintuistaan niin kovaa kuin pääsee ja täti koittaa käänneellä esteille ja toivoo , että pysyy hengissä....
Tokaan luokkaan vaihdettiin sitten kapeat nivelet, millä ollaan hypätty eniten. Verkassa Kamu tuntui jo paremmalta, siis oli kontrollissa ja hypyt olivat ihan hyviä. Vain muutama hyppy verkassa, koitettiin minimoida turha kuumeneminen. Rata itsessään meni jo paremmin ja tuntuikin ihan hyvältä, kolmoselle paistoi taas aurinko hankalasti ja se siitä. Tuut, tuut, pari kieltoa. Saatiin jatkaa rata onneksi loppuun, se menikin sitten ihan ok.
Mitä tästä opittiin, toivottavasti jotain. Ei ainakaan kokeilla uusia kuolaimia kisoissa... By the way, Inkku oli 70 cm luokassa kolmassa ja pokkas ruusukkeen, ja Päivi teki komean puhtaan radan 80cm radalla ! Hyvä me !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti