Joulun odotusta pimeässä syksyssä

Joulukuun eka päivä, eikä lumesta tietoakaan :( Kovin on ollut pimeä syksy ja vetinen. Onneksi on tuo maneesi , missä treenailla huonoilla keleillä. Arki on mennyt tasaisesti, ei mitään suurempia mullistuksia.
Marraskuussa käytiin moikkaamassa Inkkua suuressa maailmassa ja samalla tutustumassa Stephex tallin toimintaan Belgiassa. Esim. Nina Fageström edustaa tätä tallia. Komiat olivat paikat,mutta aika lailla on kädet täynnä töitä groomeilla. Inkku kuitenkin tuntuu viihtyvän, mikä on pääasia. Mukava reissu oli, kyllä matkailu avartaa.
Yhdet estekisat hypättiin vielä viime päivityksen jälkeen, Alaspään joukkuekisat. Oltiin Päivin kanssa joukkueena. Kamu oli hyvässä vireessä, kummastakin radasta 0-0 !
Mä olin itsestänikin varsin ylpeä, koska uskalsin ratsastaa tokan uusinnan tosi lyhyillä teillä ja nopeasti, hyvä me ! Santerilla meni toinen rata vähän huonommin, joten ei sijoitusta, vaan paljon hyvää kokemusta.
Satuloita on nyt uusittu, vielä on hieman sovitusvaihe päällä. Koulupenkkinä on nyt Cliff Barnsbyn Kanter, mikä tuntuu aika hyvältä. Estepenkkinä myös Cliff Barnsby VSS ? Se tuntuu jotenkin leveältä ja keinuvalta, joten sovitukseen on tulossa aavistuksen kapeampi. Toivottavasti löytyy sopiva.
Nyt ei olekkaan kisoja, joten voidaan ottaa vähän kevyemmin.... Tälläkin viikolla on kyllä koulu -ja estevalmennus :)

Syksyisiä tunnelmia ja muutamia kisoja !

Kuukausi kulunut edellisestä tekstistä , aika kuluu varsin rivakasti. Normaali arkea pyöritetään, paitsi meikäläinen vietti viikon lämpöisellä Kyproksen saarella alkukuusta. Sen aikaa Kamua hoitelivat Niina ja Sanna (työkavereita) vuoropäivin. Iso kiitos vielä kerran korvaamattomasta avusta. Ilman apuvoimia on aika hankala lähteä viikoksi pois kotoa !

Valmennukset ovat jatkuneet entiseen malliin eli tiiviisti hinksutetaan Suskin vasemman jalan tahtiin. Tuloksiakin on todistettavasti tullut ;)

Syyskuussa käytiin pyörähtämässä Riihimäen raviradalla estekisoissa jätkien kanssa, hypättiin 75cm ja 85cm. Päivi otti komean maakosketuksen heti ekassa verkassa, luojan kiitos mitään pahempaa ei sattunut, vaikka rouva näyttikin pyörivältä lihapullalta Santerin jaloissa :( Hermeettinen mustelma kintussa oli tippumisesta muistona seuraavan viikon.

Itse luokat meni kummaltakin varsin hyvin, Santeri tiputti yhdet puomit kummassakin luokassa, muistaakseni uusinnassa. Kamun kanssa jopa napattiin ruusuke 75cm:ssä ollen kuudes vai seitsemäs. Lähtöjä oli aika reippaasti. Toinen luokka meni kanssa ok, tais tulla yks puomi alas.

Nyt lokakuun alussa oli oikein ns. kisaviikonloppu eli 1.10 oli kotitallilla Stable Parkissa seuran (K-hr) mestaruuskisat ja 2.10 oli Alaspäällä joukkuekoulukisat. Seuramestaruuksissa Kamu oli hyppäämässä 80 ja 90cm. Kisat menivät suorastaan loistavasti ! Tehtiin kummastakin perusradasta puhtaat suoritukset, arvostelu oli AM5. Uusinnoissa mua jännitti aivan tolkuttomasti ja keskittyminen herpaantui. Hevosella ei ole kauheasti mahdollisuuksia selvitä esteistä, jos se tuodaan niille miten sattuu... Isomman luokan uusinta nostettiin vielä metriin, mitä me ei olla ratana edes hypätty, mua hirvitti itseäni ne esteet. Kamu oli kyllä superurhea, vain kaksi puomia alas eikä tietoakaan kielloista !! Mä olin niiiiin ylpeä siitä !

Seuraavana päivänä suoraan yövuorosta suunnistettiin kohti joukkuekoulukisoja a´la Rytmiruunat eli Päivi + Santeri, Janika + Playman ja meikäläinen Kamun kanssa. Ryhmä rämä esitti parhaansa sillä seurauksella, että iltapäivästä Rytmiruunien kaulaa koristivat hopeiset mitalit!!! Mä olin kyllä jo siinä vaiheessa lähtenyt tuutiin kotiin, Päivi ja Janika olivat vielä edustamassa :D Mun tulos oli helppo C:stä 62,5%, Päivin K.N. oli 59% vaikka se ajo väärän radan :) ja Janika nappas huikeat 67% samasta luokasta. Niin, ja arvatkaa kenen joukkue voitti ? No Suskin, joten me EI oltu huonoja ! Valmennukset on jotain tulosta tuottaneet.

Syksy on tuonut tullessaan meille satulaongelman, Kamu on nähtävästi levinnyt ja satulat eivät istu kunnolla, plääh. Täytyy varmaan tehdä asialle jotain. Tallin pihaa koristavat nykyään mun ja Päivin yhteiset koppakärryt, jeee! Huomenna laitetaan äijät kärryjen eteen ja eikun ravia !

Pikkuhiljaa siirrytään "talvilevolle", eli kisakausi alkaa olla ohi, muutamat harkkakisat vielä. Veerakin on luvannut aktivoitua, se oli pitkästä aikaa tänään tunnilla :)

Valmennuksia ja taas valmennuksia ... Inkku vieraili kotimaassa !

Tää viikko on ollut kovin työntäyteinen, sekä hevosen kanssa, että tuolla sairaalan mäellä, missä elantoni tienaan.
Inkku tuli tiistai-keskiviikkoyönä käymään Suomessa , superia nähdä !! Keskiviikkona (30.8) meillä oli estevalppa, vettä tuli taivaan täydeltä, mutta onneksi on maneesi. Aikamoisen kohinan vesisade saa aikaiseksi, kun kysymyksessä on pressukatteinen maneesi. Hyvin kuitenkin hevoset sopeutui, kun ei olla liiemmin maneesissa oltu.

Itse valmennus olikin sitten jotenkin hankalaa... Kamu on ollut aika tahmee ja hidas pohkeelle viikonlopun maastolenkin jälkeen, ehkä jo aikaisemminkin. Sellainen säpäkkyys on ollut ehkä hieman kateissa, eli estetreeneissäkin joutuu aikalailla pyytään, että sai sen kunnolla kimmoisaks. En tiedä onks toi nyt oikee sana kuvaan sitä, mutta mielellään se olis vaan kiitänyt pitkänä pötkönä ympäri kenttää. Onneks saatiin sentään muutama ok suoritus alle treeneissä.

Päivi vastas Santerilla päivän pelleosuudesta koittamalla keilata Suskin nurin täydellä vauhdilla. Jostain syystä se ei millään ymmärtänyt annettuja ohjeita. Siis rautalankaa tätitunneille mukaan !! Janika ja Masa vastas päivän pomppuloikkasista kengurutyyliin :)

Torstaina 1.9 oli heti koulutunti. Mä olin töissä valvonut jo kolme yötä, ei ehkä paras lähtökohta hinksutukselle :( Kamun koulupenkki on huono, again... Ponski tuntuu juoksevan alta pois pää kenallaan, eikä rentoudu lainkaan. Vaihdettiin sitten kesken tuntia estepenkki tilalle ja heti tuntui paremmalta. Tunti oli kuitenkin aika tuskallinen, Suski tyylilleen uskollisena viilaa asioita pilkulleen ja jos ei onnistu , niin tehdään sen verran että onnistuu. Joskus ne tunnit venyy ja venyy...
Kamun kans aiheena oli takaosan siirto hallitusti ja rauhallisesti, heh heh. No, tajushan kuskikin jossain vaiheessa, ettei sitä hevosparkaa tarvi potkaista koko lyylin voimalla;) Pieniä liikkeitä ja onnistumisen tunteita !

Perjantaina käytiin Ypäjällä moikkaamassa Piia med Päivi ja Inkku. Nythän on siis kunkkariviikonloppu. On ihan haikee olo, kun ei ollut hevoset mukana. Perinteistä pitäis kyllä pitää kiinni sanon minä ! Ei menty Puomiin, ei arvosteltu muiden hevosia jne. Plääh. No käytiin kuitenkin shoppaamassa Piian puodissa, kyllä mieli parani kahden säkillisen voimalla :) Kolmet uudet ridahousut, talvitakki a`la Kingsland, kolmet sukat, Kamulle uus suojasetti. Myös yhdet päävehkeet olis tullut, mutta niistä oli toinen poskiremmi hukuksissa.

Haikeus iski kotimatkalla, Inkku lähtee yöllä takaisin maailmalle. Oli kiva nähdä, ikävä tulee. Kolme päivää Suomessa on tosi lyhyt aika, kun olis paljon juttuja tehtävänä. Onneks yhteydenpito on nykyään aika helppoa. Ehkä voitais mennä käymään sen luona Belgiassa !

Viikonloppua vietellään sitten lomaillen, minä siis lomailen. Sunnuntaina on kilvanajot Riihimäen raviskalla, sinne mennään pomppiin !

Maastonautiskelua pitkän kaavan mukaan

Lauantaina 27.8. Päivi oli luvannut lähteä vetämään maastoretken Harvialan ratsastuskoululle, joten lähdimme Kamun kanssa mukaan.
Päivi pakkasi heposet koppiin ja meikäläinen ajeli töiden jälkeen Harvialaan. Muutama oppilas lähti matkaamme ja Sirpa varusti meidät evässämpylöin ja pillimehujen kanssa matkaan

Olimme varanneet reissulle kolme tuntia aikaa, kiersimme Haitintien kautta Iso leikkoolle, missä on uusi ns. kalatie tehty. Siellä haukattiin eväät ja nautittiin loppukesän upeasta säästä, vain +26 lämpöä :) Kierreltiin tyttöjen kanssa pitkät pätkät metsäteitä, välillä laukaten ja ravaillen. Oppilaat pärjäsivät oikein hyvin matkassa mukana.

Aikataulu piti hyvin ja kaikki meni ok, kunnes oli kotiinlähdön aika. Äimistyneenä huomasin hukanneeni auton avaimeni !!! Ystävällisesti Harri lähti haeskelemaan niitä, mutta saaliina oli vain tippunut huulirasva, siis sekin mun. Olin siis oikein kylvänyt tavaroitani pitkin Janakkalan periferiaa.
Ilta sitten venyikin aikas pitkäksi, kunnes olin saanut pirssini vara-avaimen turvin kotiin. Arvatkaapa ketuttiko !!!

Mitä tästä opittiin, luultavasti ei mitään, mutta avaimet voi jättää pois matkasta :)

Kesän jälkeistä elämää, siis vuodelta 2011 :))

Paljon on muuttunut viime päivityksestä. Ollaan nähkääs ystäväiseni muuttaneet majapaikkaa !!! Siinähän ne suurimmat uutiset sitten olivatkin, heh, heh.
Keväällä ja kesäkuun puolella kisailtiin varsin aktiivisesti pikkuluokkia esteillä ja jopa kahdet koulukisat. Täytyyhän niissä koulutuuppauksissa olla edes yksi pelle mukana, me ollaan Kamun kanssa kunnostauduttu siinä puolessa.
Estekarkelot ovat menneet aika mukavasti, kun ensin löytyi se sopiva suukapula. Kilvanajoista on tullut sijoja laidasta laitaan, tavoitteena on ollut aina hyvä suoritus ja järkevästi ratsastettu rata. Ollaan päästy jopa tähän mennessä kisaamaan yksi ysikymppi, mistä vain yksi tiputus, sekin kuskin moka, koita itse hypätä, jos esteelle tullaan miten sattuu...

Kamun kanssa työskentely on ollut varsin mukavaa, aktiivisesti ollaan oltu Suskin valvovan silmän alla ja välillä Suski on myös käynyt Kamun selässä. Tasapainoa on tullut hurjasti lisää, mikä on mahdollistanut treeneissä jo hieman vaativampien ratojen harjoittelua.
Sileällä työskentely on sitten se hankala juttu. Siis allekirjoittaneelle. Jokainen voi kuvitella, kuinka hankalaa on, kun kaksi noviisia yrittää opetella yhdessä asioita , siis Kamu ja minä. Onneksi luottotreenarilla on lehmän hermot ja mahdottoman hyvä huumorintaju, iso kiitos Suskille !!!

Isoin juttu meidän hevoselämässä on siis elokuun alussa tapahtunut tallinvaihdos. Muutettiin huomattavasti lähemmäksi kotia, Stable Parkiin. Nyt on nähkääs täyshoito ja maneesi 15 metrin päässä tallin ovesta. Hyvästi talven räntäsaderatsastus !!! Hyvin ollaan toistaiseksi viihdytty, talli on varsin rauhallinen ja hevoset ovat sopeutuneet sinne oikein hyvin. Santeri muutti sinne myös, koska Lehtojen perheen toinen hevosten huoltaja muutti kesäkuun alussa Belgiaan hoitaan kisaheposia. Päivi päätyi tällaiseen ratkaisuun ja Sissi löysi uuden kodin Harvialan hevostilalta. Ylläpitosopimuksella se tienaa siellä tuntihevosena kauransa :) toistaiseksi kaikki mennyt ihan ok.

Nyt syksystä olisi ajatus vielä muutamat kisat käydä ja sitten ensi kaudelle hommata alueluvat ja jatkaa puurtamista siltä osin. Toivottavasti hevoset psyvät terveenä !

Yritän päivittää tilannetietoja hieman useammin....

Hevoselle kenkää, koska omistaja sais uudet :D

Viikko on mennyt ripeästi, meikäläinen on miltei asunut töissä. Se tietysti on tiennyt lokoisia päiviä Kamulle. Mikä sen mukavampaa, kuin lepuuttaa päätään heinäkasassa ja katsella, kun muut käy hommissa kentällä.
Tiistai oli siis vapaa ihan jo sen takia, että Kamu oli tehnyt ihan reilun työrupeaman edeltävästi. Keskiviikkona tehtiin Sissin ja Päivin kanssa pitkä ja rauhallinen maastoretki Timontielle. Hanget olivat menneet jo niin koviksi ja möykkyisiksi, että käyntipätkiä tuli paljon ja retki venyi yli kaksituntiseksi. Retken saaliina oli talven aikana kadonneen takasuojan ja kahden heijastinnauhan löytyminen ! Tuli oikein hyvä mieli.
Torstai oli sitten taas vapaa ja perjantaina aamusta piti vääntää koulukiemuroita, mutta keli oli selkeästi plussan puolella ja yöllä oli satanut useamman sentin kerros räntälunta. Tilsathan siitä tuli, joten päädyimme auratulle tielle kävely/hölkkälenkille.
Timppa tuli sitten sen perään kenkäämään pokuja. On se niin väärin, että tuo saa uudet popot seitsemän viikon välein ja meikäläinen menee samoilla monoilla vuositolkulla. Tätä tää on, hevosenomistajan onnea !

Kevättä ilmassa

Ihanaa, aamusta oli vaivaiset pari astetta pakkasta, kun kahdeksan aikaan kaarsin tallin pihaan. Olin luvannut tehdä aamutallin, mikä sopi Mennillekin hyvin, koska sillä puski aamuvuoro niskaan.

Oli niin mukavaa, kun pystyi laittamaan hevoset ilman loimia ulos pitkästä aikaan, myös Kamukin. Onhan se jo ehtinyt aika hyvän karvan kasvattamaan klippauksen jälkeen. Sissi sai vielä loimen niskaan, se on aikamoinen vilukissa.

On omalla tavallaan äärimmäisen rentouttavaa siivota tallia kissan tuijottaessa herkeämättä ja lintujen sirkuttaessa keväthuumassa. Tallin kissa on jo hieman rohkeampi ja tulee jo välillä puskemaan jalkaa vasten. Muuten se tykkää katsella ja naukua :)

Kamu sai viettää tänään ansaittua vapaata . Huomenna keksitään sitten uusia kujeita.

Kamu koulun penkillä :)

Eli maaliskuisena maanantaina Suski tuli ratsastamaan Kamun. Kamu oli onneksi jo oma itsensä, malttoi jopa hieman kuunneella, mitä pyydettiin.
Tunnin sisältönä oli takapään aktivoimista, mikä laittaa kyllä pienen hevosen aivosolut välillä aikamoiselle mutkalle. Poni näyttää siltä, kuin olisi menossa solmuun. Välillä oli herne niin syvällä nenässä, että piti vähän koittaa keulia, mutta Suskille sen temput ei mene läpi, töihin siis joutui eläin.

Toisena teemana oli laukka, ja siinä etupään rauhoittaminen ja takapään kunnon poljenta. Kamu kun tykkää kauhoa etujaloilla ja olla kuin keinuhevonen. Muutamia hyviä askelia sieltä jo löytyi.

Muutama kuvakin on tunnilta, aika suttuisia ja huonolaatuisia, mutta kuvia kuitenkin :)

Kevään ekat pomput Aulangolla 6.3.2011

Oletteko koskaan ratsastaneet jarruttomalla, vireällä suomenhevosella ? Tämän päivän kokemusteni jälkeen voin kertoa, että kokemus oli milteinpä traumatisoiva :)

Olimme siis kevään ekoissa estekisoissa, pienissä sellaisissa tosin tai voisiko sanoa onneksi. Kisat oli Aulangolla, päivä oli kaunis ja tuulinen. Kisapaikalle päästiin hienosti, ei mitään ongelmaa.

Normi rutiinit eli rata läpi ja eikun hevosen selkään. Jostain syystä mun alla ei ollut se tuttu ja turvallisen rauhallinen Kamu, vaan räjähdysaltis hönöpää, joka ei voinut olla hetkeäkään paikallaan. Tepsutettiin ja vähän keulittiin jo ennen verkkaa. Verkassa sitten tuntu, että maneesin seinät ei riitä. Suussa meillä oli "mato"kuolaimet, olin kertaalleen hypännyt niillä valmennuksessa. Silloin ne tuntuivat ihan hyvältä, nyt tuntui siltä, että olisi ratsastanut riimulla :D

Eka luokka , 70 cm, olikin sitten yhtä sirkusta. Kamu vei mua kuin litran mittaa, kielteli hassuihin paikkoihin ja säikkyi varjoja. No, hengissä selvittiin,oli kyllä varmaan kamala näky. Voitte kuvitella, suokki niin etupainoisena kuin pystyy, pinkoo kintuistaan niin kovaa kuin pääsee ja täti koittaa käänneellä esteille ja toivoo , että pysyy hengissä....

Tokaan luokkaan vaihdettiin sitten kapeat nivelet, millä ollaan hypätty eniten. Verkassa Kamu tuntui jo paremmalta, siis oli kontrollissa ja hypyt olivat ihan hyviä. Vain muutama hyppy verkassa, koitettiin minimoida turha kuumeneminen. Rata itsessään meni jo paremmin ja tuntuikin ihan hyvältä, kolmoselle paistoi taas aurinko hankalasti ja se siitä. Tuut, tuut, pari kieltoa. Saatiin jatkaa rata onneksi loppuun, se menikin sitten ihan ok.

Mitä tästä opittiin, toivottavasti jotain. Ei ainakaan kokeilla uusia kuolaimia kisoissa... By the way, Inkku oli 70 cm luokassa kolmassa ja pokkas ruusukkeen, ja Päivi teki komean puhtaan radan 80cm radalla ! Hyvä me !

Talvi tuli, oli ja toivottavasti on kohta ohi !

Hiukan on bloggaaminen jäänyt talven aikana... No, joka tapauksessa, hengissä ollaan, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Kuluva talvi on ollut superkylmä, on aikamoista huumoria vaatinut, jotta hevoset ovat liikkuneet, kun pakkasta on yli 30 astetta viikkotolkulla. Kamu kaiken kukkuraksi klipattiin marraskuun alussa, jonka jälkeen alkoivat kovat pakkaset, tietysti. Loimi päällä on pärjätty onneksi hyvin.

Talven aikana ollaan koluttu metsiä ja pikkuteitä, myös hankitreeniä on tehty reilusti, koska lunta on riittänyt ihan omiin tarpeisiin. Välillä on neliveto jopa juuttunut mahastaan kiinni !
Alkutalvesta Suskin kanssa hiottiin kentällä perusratsastusta ja päästiinkin aika kivasti asioissa eteenpäin. Sitten tuli reilu kuukauden tauko, kun meikäläinen sai varsin agressiivisen keuhkokuumeen. Siitä toipuminen taitaa jatkua edelleenkin, ainakin peruskunto laski nollaan. Lehdon naisväelle suuri kiitos Kamun liikutuksesta sairaslomani aikana.

Tammikuun lopulla päästiin taas pikkuhiljaa vauhtiin valmennuksissa, mutta kyllä se on kuulkaa sellainen juttu, että meikäläisestä ei kyllä tule mitään koulutuupparia :D Muutamat estevalmennuksetkin ollaan nyt jo ehditty käymään, tädit ja ponit tykkää ! Ongelmaksi on noussut jarrujen puute, pollen kestävyys kun on kasvanut aika mukavasti talven aikana. Täytyy siis testailla eri kuolaimia.

Kaiken kaikkiaan talvi on mennyt mukavasti Mennin tallin hyvässä hoidossa. Terveenä on hevoset olleet kaiken kaikkiaan, ja tallin suokkitamma Vilppulan Sanni alkaa olla näin maaliskuun alussa jo aika muhkea, ei mene kuin pari kuukautta , kun mahasta pitäisi tulla talliin uusi asukki !