Maastonautiskelua pitkän kaavan mukaan

Lauantaina 27.8. Päivi oli luvannut lähteä vetämään maastoretken Harvialan ratsastuskoululle, joten lähdimme Kamun kanssa mukaan.
Päivi pakkasi heposet koppiin ja meikäläinen ajeli töiden jälkeen Harvialaan. Muutama oppilas lähti matkaamme ja Sirpa varusti meidät evässämpylöin ja pillimehujen kanssa matkaan

Olimme varanneet reissulle kolme tuntia aikaa, kiersimme Haitintien kautta Iso leikkoolle, missä on uusi ns. kalatie tehty. Siellä haukattiin eväät ja nautittiin loppukesän upeasta säästä, vain +26 lämpöä :) Kierreltiin tyttöjen kanssa pitkät pätkät metsäteitä, välillä laukaten ja ravaillen. Oppilaat pärjäsivät oikein hyvin matkassa mukana.

Aikataulu piti hyvin ja kaikki meni ok, kunnes oli kotiinlähdön aika. Äimistyneenä huomasin hukanneeni auton avaimeni !!! Ystävällisesti Harri lähti haeskelemaan niitä, mutta saaliina oli vain tippunut huulirasva, siis sekin mun. Olin siis oikein kylvänyt tavaroitani pitkin Janakkalan periferiaa.
Ilta sitten venyikin aikas pitkäksi, kunnes olin saanut pirssini vara-avaimen turvin kotiin. Arvatkaapa ketuttiko !!!

Mitä tästä opittiin, luultavasti ei mitään, mutta avaimet voi jättää pois matkasta :)

Kesän jälkeistä elämää, siis vuodelta 2011 :))

Paljon on muuttunut viime päivityksestä. Ollaan nähkääs ystäväiseni muuttaneet majapaikkaa !!! Siinähän ne suurimmat uutiset sitten olivatkin, heh, heh.
Keväällä ja kesäkuun puolella kisailtiin varsin aktiivisesti pikkuluokkia esteillä ja jopa kahdet koulukisat. Täytyyhän niissä koulutuuppauksissa olla edes yksi pelle mukana, me ollaan Kamun kanssa kunnostauduttu siinä puolessa.
Estekarkelot ovat menneet aika mukavasti, kun ensin löytyi se sopiva suukapula. Kilvanajoista on tullut sijoja laidasta laitaan, tavoitteena on ollut aina hyvä suoritus ja järkevästi ratsastettu rata. Ollaan päästy jopa tähän mennessä kisaamaan yksi ysikymppi, mistä vain yksi tiputus, sekin kuskin moka, koita itse hypätä, jos esteelle tullaan miten sattuu...

Kamun kanssa työskentely on ollut varsin mukavaa, aktiivisesti ollaan oltu Suskin valvovan silmän alla ja välillä Suski on myös käynyt Kamun selässä. Tasapainoa on tullut hurjasti lisää, mikä on mahdollistanut treeneissä jo hieman vaativampien ratojen harjoittelua.
Sileällä työskentely on sitten se hankala juttu. Siis allekirjoittaneelle. Jokainen voi kuvitella, kuinka hankalaa on, kun kaksi noviisia yrittää opetella yhdessä asioita , siis Kamu ja minä. Onneksi luottotreenarilla on lehmän hermot ja mahdottoman hyvä huumorintaju, iso kiitos Suskille !!!

Isoin juttu meidän hevoselämässä on siis elokuun alussa tapahtunut tallinvaihdos. Muutettiin huomattavasti lähemmäksi kotia, Stable Parkiin. Nyt on nähkääs täyshoito ja maneesi 15 metrin päässä tallin ovesta. Hyvästi talven räntäsaderatsastus !!! Hyvin ollaan toistaiseksi viihdytty, talli on varsin rauhallinen ja hevoset ovat sopeutuneet sinne oikein hyvin. Santeri muutti sinne myös, koska Lehtojen perheen toinen hevosten huoltaja muutti kesäkuun alussa Belgiaan hoitaan kisaheposia. Päivi päätyi tällaiseen ratkaisuun ja Sissi löysi uuden kodin Harvialan hevostilalta. Ylläpitosopimuksella se tienaa siellä tuntihevosena kauransa :) toistaiseksi kaikki mennyt ihan ok.

Nyt syksystä olisi ajatus vielä muutamat kisat käydä ja sitten ensi kaudelle hommata alueluvat ja jatkaa puurtamista siltä osin. Toivottavasti hevoset psyvät terveenä !

Yritän päivittää tilannetietoja hieman useammin....