Pojat siis muutti vappuaattona Lehtojen takapihalle viettämään kevättä ja alkukesää. Aikataulu oli varsin hyvin suunniteltu, eli Päivi oli aamun töissä ja mä olin ollut kolme yötä töissä, siis aattoaamuna päässyt duunista. Ja Inkulla oli tietysti kiire vapun viettoon iltapäivästä :) Eli oltiin väsyneitä ja kiireisiä, tosi hyvä yhtälö. Kaiken lisäksi päätettiin vielä hypätä pienimuotoisesti ennen lähtöä....
Kumpikin oltiin onneksi pakkailtu jo suurin osa romuista aikaisemmin, eli loimikaaos oli siirretty jo kotivarastoon. Revin itseni puoliltapäivin ylös sängystä, olo aivan töttöröö. Oltiin sovittu , että ollaan puol kolme hevosten selässä, niin Inkullakaan ei tuu kiire vappukarkeloihin. Mä lähdin sit tomerasti hakeen estepenkkiä toppaajalta Kalvolasta. Auto piti tankata, huoltoasemalla miljoona muutakin ihmistä, automaatti ei huolinut korttia odottelujen jälkeen, käteistä hakemaan ja takaisin tankille ja siinä vaiheessa oli jo aikataulu pielessä, huoh.
Vihdoista viimein tallille, ilma oli varsin hyvä, joten ajateltiin kaikessa kiireessä kuitenkin siirtää esteitä maneesista kentälle peräkärryllä. Se olikin sitten vikatikki. Inkulla oli traikku auton perässä, se piti tietysti irrottaa, jotta saadaan kärry perään. Mutta, kas kaksi viisasta löi päänsä yhteen . Toinen veivaa pyörää ja toinen nykii kahvasta ja ihmetellään kun ei irtoo. Mikä siinä nyt on, hemmetti. Kunnes kuuluu naksaus ja pamaus ja rymähtää auto ja aisa ja naisten naamatkin valahtaa kalpeaksi. Ja niinhän siinä kävi, että joku osa murtui trailerin aisasysteemistä... Harri oli varsin mielissään kuullessaan siitä ja Päiviltäkin pari kirosanaa pääsi. Inkku ja meikäläinen oli kerrankin varsin nöyrästi hiljaa ;)
No, saatiin kuitenkin esteet siirrettyä laina-autolla, aikataulu oli tässä vaiheessa jo menetetty. Hypättiin sarjaa Inkun valvovan silmän alla, mutta ei siitä sen enempää. Tunnin jälkeen Inkku sanoi heipat ja häipyi omalla autollaan, vaihtoivat siis äitinsä kanssa pirssejä. Me laitettiin pojat matkakuntoon ja loput tavarat autoon. Moikattiin tallinväki ja lähdettiin. Tai ainakin yritettiin... Kaikessa kiireessä Inkku oli vienyt vetoauton avaimet mukanaan Koljalan perälle ja me tönötettiin Rengon rajalla kopukat kopissa ilman avaimia. Meinas alkaa huumori oleen vähissä. Eihän siinä muu auttanut, kuin Inkun porhaltaa takaisin tuomaan avaimia.
Loppujen lopuksi pojat pääsi illan suussa uuteen kotiin ihmettelemään. Inkullakaan ei enää ollut mikään kauhea kiire, ehti siinä patsastella hevosia. Että sellaista vapun viettoa tänä vuonna :)
Viikonloppuna olis seuraestekisat Stable Parkissa ja sunnuntaina koulukisat Pohtiksella. Mä tulin siihen tulokseen, että täytyyhän sinne Pohtiolammelle saada joku peränpitäjä, joten päätin ilmoittautua, hehehh.
